Susien surma

Taivas laskee tumman varjonsa Kaisan ja Tyynen, kahden vanhanpiiam talon ylle, jossa vain tyynenä makailevat, Kaisa ja Tyyne talon ainoat tyttäret kahdentoista veljen lisäksi, jotka ovat sodassa kaatuneet ja kuolleet saamiinsa kaatumatautivammoihin, paitsi Usko, joka jäi traktorin alle ja kuoli matkalla sairaalaan, ajaessaan resulla traktorilla.

Tytöt miettivät vain sitä yhtä, molemmat täyttivät viime kuussa, eletään vuotta 1974, neljäkymmentäyksi. Sitä yhtä yötä, jolloin TVL:n miehet tulivat ja ottivat sen minkä kauan työttömänä ollut TVL:n mies voi ottaa: Sudennahan tyttöjen vintin suulta. Kaisa ja Tyyne olivat olleet aamupäivän kirkolla ja ostaneet henkensä pitimiksi hanhenmaksaa ja kaviaaria ettei kutisisi varpaiden välit, nimittäin isojen varpaiden. Tyyne virkkoi syödessään itsekseen itselleen että muistaisiko tämä vielä elokuun kuudennen yön vuonna 1972, kun sudet tulivat pirtin nurkalle ulvomaan. Kaisa mutisi itsekseen että muistissa on, kun tulivat ja silloin ei kutisseet varpaan välit, oli kylmä kuutamoyö. Kuu ilmestyi yllättäin syyskuiselle taivaalla, pilven raosta, kuin kertoakseen, valaistakseen susien tuloa, … Pirtin nurkka narisi pakkasen kourissa, olihan päivällä paistanut ja kuivattanut vuoden 1972 sudennahat, jotka nyt umpijäisinä hakkasivat pirtin jyhkeitä honkahirsiä vasten. Kaisa säpsähti, Kaisaa kusetti. Piti päästä ulos huussiin, mutta pakkanen hirvitti. Tyyne lohdutti ja lupasi tulla mukaan, mutta sudet olivat tulossa…

Kaisaa kusetti niin armottomasti etteivät tahtoneet nylonit jalassa jäätyä neljänkymmenen asteen pakkasessa, niin tärisivät Kaisan kintut ja Tyyne vain vitkutteli. Tyynellä oli soopeliturkki hukassa, jonka hän oli saanut lahjaksi eläkkeelle jääneeltä kunnan kamreeri Häiväiseltä, etunimi Arnold. Häiväläinen oli peräisin jostainpäin länsirannikkoa ja saapunut kuntaan vuosisadan puolessa välissä, 50-luvulla ja silloin oli Tyyne vähällä joutua kamreeriskaksi, mutta Tyynellä oli juuri silloin seurustelu kesken Taiston, Uolevin, Kaarlon ja Elmerin kanssa joilta hän ei saanut tai oikeastaan sai mutta, mutta päin ”soopelia” josta ei tullut lasta ei paskaakaan mutta soopeliturkkia, vaikka kaikki miehet olivat metsän kokeneita kulkijoita, ei. Kaisa kipitti kintut ristissä huussia eli puuceetä kohti ja kun matkaa oli vain noin kolme metriä jäljellä seisoi keskellä polkua julmannäköinen, mustakuonoinen suden pentu, joka ynisi viluissaan ja kehräsi. Kaisa kusi mekkoonsa. Hän heltyi itki ja kusi. Kyyneleet jäätyivät hänen rusoisille omenaposkilleen ja nekin jäätyivät. Tyyne juoksi hänen peräänsä ja karjui kuiskaten, heitä se pois heitä pois, se on kirous, se on kirous, äkkiä sisälle.

Kaisa heitti pennun pois, mutta liian myöhään, sillä polulla heidän ja talon välissä seisoivat Taisto, Uolevi, Kaarlo ja Elmeri ja he seisoivat tai heillä seisoi rivissä, nauraen suorastaan vittuilivat. Tyyne kirosi raskaasti ja Kaisa kävi niin kuumana vihasta ja häveliäisyydestä että jääpuikot sulivat ja tippuivat vetenä polulle muodostaen puolen metrin levyisen luistinradan. Miehet lähtivät kävelemään tällä kertaa jonossa, taloa kohden. Tyyne toimitta Kaisalle että lammikko täytyi hiekoittaa, ettei seuraavalla kerralla liukastuttaisi. Miehet asettuivat makaamaan seljälleen pirtin lattialle laittaen reput ja kirveet päänalusiksi, ryhtyen heti kuorsaamaan. Kaisa veti ylleensä lämmintä ja kuivaa ryijyä. Tyyne ryhtyi keittämään sudennahka velliä ja toiselle liedelle laittoi kahvin kiehumaan ja totesi Kaisalle tyynesti, että antaisiko pööniä ja kylläpä täällä haisee hiki.

Susien Surma osa 2

Kaisa hymähti itsekseen että näinkö vain 50-luku takaisin tullut. Ettäkö vielä naimisiin. Mutta Tyyne tytöistä vakavampi, ei tiennyt kumpaa tarjota ensin; velliä vaikko leipää ja kahvia. Ei nimittäin ollut käynyt vieraita sitten TVL:n miehien. Pirtissä oli lämmintä, Kaisa ja Tyyne söivät sudennahkavelliä ja joivat kahvia, miehet kuorsasivat ja hiki haisi. Tyttöjä väsytti olihan kello jo 04. 30 aamulla ja yhdessä tuumin he aikoivat panna maata. Kun he heräsivät oli kaunis pakkasaamu, miehiä ei näkynyt missään ja sudennahkavellikin oli syöty loppuun. Kattilaan jäi nimittäin illalla vielä noin viisi litraa velliä. Kaisa huokaisi, että on se kiva kun saa jutella ihmisten kanssa aina silloin tällöin. Hiki ei haissut enää, sillä T yyne aukaisi oven että paskanhaju häipyisi. Tunnelma oli kuin jossain kasarmissa hajuineen aamulla päivineen. Kun tytöt, Kaisa ja Tyyne astelivat pihalle niin he havaitsivat kolmen metrin päässä huussista, ensinnäkin, jäätyneen lammikon, joka piti hiekoittaa ja neljät suden jäljet. He hämmästyivät. He pelästyivät. Katselivat ympärilleen. Kaikkialla oli vain lunta, joka kimalsi auringon säteiden lumossa hiutalehehkua, kuin hiillosta lumen pinnalla. Tyyne sanoi Kaisalle, että nyt tuli kirkolle lähtö, ja tästä ei sitten puhuta kenellekään. Ostamme pullon viinaa ja saunomme illalla. Parasta molemmille ottaa kunnon känni ja unohtaa kaikki. Kaisa ja Tyyne palasivat kirkolta mietteliäinä, kassissa pullotti tarjouskahvia 2kg kummallakin ja toisesta kassista kuului kaksi hölskettä jostain hanhenmaksan ja tarjouslihan välistä. Kaisa oli käynyt myös terveyskeskuksesta kysymyssä mikä on kun kusella täytyy juosta vähän väliä, antoivat reseptin penisiliinille, mutta tytöt päättivät että ensin juodaan ja sitten vasta parannellaan virtsarakon tulehdus. Olisihan siinä sudenyössä niin paljon miettimistä. Sauna lämpeni ja kulauksia lorahti kohjuisiin kauloihin, pakkanen kiristyi. Jossain ulvoi susi. Tytöt olivat leikkisästi ristineet ulvovan suden joskus Aarnoldiksi. Saunassa oli pimeää, kynttilä sammui vähän väliä kun se oli liian lähellä kiuasta, sillä Kaisa heitteli jo laajakätisesti löylyä. Tyyne rapsutteli alapäätään ja nauroi rehvakkaasti ottaen reilun kulauksen sillointällöin yrittäen houkutella Kaisaa käymään hangessa, mutta Kaisa esteli; pimeä, sudenjäljet. Tyyne totesi että paskat ja syöksyi pakarat täristen hankeen. Kaisa katseli ovelta ja otti huikat. Sitten hänkin rymäytti lihaisan ruhonsa hankeen. Tytöt riemuitsivat ja hohottivat, kylmää aijaijai. Yht’äkkiä pamahti saunan ovi kiinni ja kynttilä sammui. Oli hiljaista. Tytöt istuivat silmät ristissä jalat haarallaan hangessa, toisen käden hamuillessa sisaren kättä, toisen pulloa. Ympärillä seisoi yhtääkkiä neljä nälkäistä sutta. Tyyne painoi viinapullon rintojansa vasten ja mietti, että nyt tulisi noutaja. Kaisalla kävi mielessä 50-luku. Sudet kuolasivat nälkäisinä ja lähestyivät tyttöjä, mutta ne yht’äkkiä loikkasivat sivummalle ja loikkivat pois. Samaan aikaan ilmestyi neljä reppua, neljä kirvestä ja Taisto, Uolevi, Kaarlo ja Elmeri, jotka seisoivat rivissä ja nauroivat ja lähtivät jonossa taloa kohden. Kaisa paloi, 50-luku oli tullut. Tyyne otti ryypyt ja lähti tupaan miesten edelle ja pani sudennahkavellin kiehumaan. Kaisa ja Tyyne olivat juoneet jo koko pullot ja hyppelivät alastomina pitkin pirttiä miesten miesten katsellessa hölmistyneinä. Kaisa lauloi: huonesataviis paappa siihen siis…

Alkoi kuulua kuorsausta ja tyttöjen tanssi sammui ja he istuivat syömään sudennnahkavelliä. Kaisa noitui: 50-luku, vittumainen luku. Tyyne ei pystynyt enää puhumaan. Häntä oksetti ja hän juoksi ulos. Kaisa istui vielä tissit pöydällä ja lappoi velliä naamaansa ja hoki: 50-luku, vittumainen 50-luku… Tyyne kompuroi sisään kaataen tullessaan porstuasta piimäpytyn.

Susien surma osa 3

Tyyne sammui keskelle hikistä pirttiä. Kaisa sammui vellilautasen ääreen. Aamulla paistoi aurinko, miehiä ei näkynyt missään ja pirtissä vallitsi helvetillinen kylmyys. Tyttöjä paleli yllä ei ollut vaatekappaleen vaatekappaletta ja Kaisan vellikin oli jäätynyt lautaselle. Tissit huurussa he vetivät vilttiä niskaan ja alkoivat laittaa tulta uuniin. Pirtti alkoi lämmetä ja vettä juotiin litrakaupalla. Yhtääkkiä Tyyne huomasi että pirttiin oli ilmestynyt neljä sudennahkaa, tuoretta, seinälle roikkumaan, veri vielä niistä tippui. Tytöt tuijottivat nahkoja ja tunnustelivat niitä. Ne olivat todella tuoreita. Viimeöisiä. Kaisa ja Tyyne menivät hiljaiseksi, vielä hiljaisemmiksi, kuin olivat olleet koko aamun. Muisti oli mennyt molemmilta ja kovasti yrittivät miettiä, ettäkö miten. Mutta he eivät muistaneet edes Taistoa, Uolevia, Kaarloa ja Elmeriä, öisiä nukkujia, jotka vain nauravat ja kuorsaavat kirveet päänalusina. Tämä oli käsittämätöntä, jotain oli ilmassa, mutta mitä…

Kaisalta pääsi isonlainen jänis karkuun tyttöjen ollessa metsällä ja Tyyne noitui että tuostakos nyt olisi metsästäjäksi ja ampui samalla saman jäniksen tuhannen seulaksi, jonka Kaisa karkuutti. Kaisaa hiukan nauratti, mutta hän koetti pysyä totisena kuin ennenvanhaan 50-luvulla, jolloin miestä sai mistä ja milloin vai, nyt ei edes työttömyyskortistosta. Ja sieltäkin työttömyyskortistosta kuuluvat lähettävän semmoisen ujon poikarukan, joka ei saa sanaa suustaan, kun sitä yrittää kahville pyytää, saati sitten jos vaikka hametta vähän yli polvien nostaa, punaiseksi menee ja kusee housuunsa. Niin on ajat kuluneet ja tässä vain ollaan kahdestaan ja syödään taas vaihteeksi sudennahkavelliä. Silloin kuului kuin olisi raapinut ikkunaa. Kaisa katsoi ulos, oli vaikeaa nähdä, sillä ikkuna oli huurteessa, täynnä jääkukkia, jotka muistuttivat mieleenn kesän ja heinäpellon ihanine ruiskukkineen. Ikkuna taakse oli tuppautunut Tyynen laittamalle lintulaudalle valtavan nälkäinen susi, joka yritti viimeisillä voimillaan nokkia kuonollaan linnunsiemeniä, joita Tyyne muisti aina laittaa joka aamu nälkäisille pikkulinnuille, kuten esimerkiksi kuusitiaisille. Kaisaa säälitti nälkäinen susiraukka ja hän päätti houkutella susiparan sisälle lämpimään, hehän saisivat sen helposti tapettua ja hankittua tuoreen sudennahan sudennahkavelliä varten. Tyyneä hiukan pelotti ajatus, mutta hän suostui lopulta. Susi houkuteltiin sisälle linnunsiemen pussilla ja se oli todella nääntyneen näköinen. Tyttöjen kävi sääliksi sutta, eivätkä he raskineet sitä tappaa, kun se makasi lattialla ja katseli lämmintä naisen nilkkaa. Tytöt syöttivät sudelle muroja ja silittelivät sitä. Kaisa muisteli 50-luvulla omistamaansa Murre-koiraa, joka aina nuuski kylässä olleiden jalkovälit ja murisi jos alapesu oli jäänyt suorittamatta, oli ne aikoja ne, se oli 50-lukua se. Susi hyrisi heille ja tyttöjen hämmästykseksi alkoi puhua. Se sanoi, että kiitti vitusti, kun ei tarvinnut teidän takia heittää veiviä, nääs mää oon noiduttu metsuri, enkä mikään susi. Tyyne sanoi katsoi sutta ja sanoi: Perkele! Tyyne muisteli, että oliskohan tuo Aarnold Häiväläinen, mutta muisti Aarnoldin sanoneen olvansa kamreeri eikä metsuri, mutta jos se valehteli. Susi sanoi että jos nyt molemmat ojennatta paljaat perseet häntä kohti ja annatte naida niin taika murtuu ja hänestä tulee taas metsuri. Tytöt tekivät työtä käskettyä ja susi nuuhki molempien takapuolia ja aloitti ensin Tyynestä. Tyyne parkui: ihankuinAarnold, ihankuinAarnold, ja sai tuutin täydeltä purkautuvaa siementä sisäänsä. Tuli Kaisan vuoro. Susi oli hengästynyt mutta hyppäsi Kaisan selkään ja alkoi painaa. Kaisa huusi: Kauan eläköön 50-luku ja Taisto, Uolevi, Kaarlo ja Elmeri. Susi nai ja tuli pian huippuunsa ja naureskeli että hulluja akkoja ovat Kaisa ja Tyyne.

Susien Surma osa 4

Tyyne ja Kaisa odottivat perseet rysteessä muodonmuutosta ja susi vain kuorsasi kieli ulkona; oli ottanut koville äskeinen. Kaksi himokasta naista peräkkäin. Kaisa kuiskasi Tyynelle, että eipä muuttuisi vielä, pitäisi koettaa uudestaan. Jos se oli vain semmoinen harjoitus niinkuin palokunnalla silloin tällöin. Talo alkoi täristä tavarat tippuivat hyllyiltä, tytöt tuijottivat peloissaan toisiaan ja sutta jonka raajoista alkoivat karvat lähteä ja niihin muodotui miehen känsäiset varpaat, pohkeet, polvet, reidet ja sukupuolielimet. Muodonmuutos keskeytyi ja talon tärinä vaimeni. Susimies sanoi, että nyt on tyttöjen mentävä saunaan ja poltettava kaikki sudennahat ja lyötävä löylyä sudennahkavellillä ja kylvettävä 78 asteessa nylonit jalassa ja sen jälkeen tultava tänne pirttiin uudelleennaitavaksi. Tytöt katsoivat toisiaan riemuiten silmiin ja juoksivat kiiruusti saunalle. Talo tärisi ja taas karvat tippuivat suden päältä ja nyt paljastui rinta, maha ja kasvot. Siinä oli nyt mies kahdeksankymppinen ruttuinen ukko. Kaisa virkkoi että taisi tulla annettua liian perusteellisesti, kun meni muodonmuutos hiukan yli. Tyyne torui Kaisaa ja tarkasteli miestä, tuumi ja tuumi ja sitten hänellä sytytti. Mieshän oli vanha TVL:n tiemestari Usko Ratilanniemi, mää tunsin sen tyttären, oltiin yhtäaikaa kansakoulussa ja pudoteltiin poikien niskaan aina lunta oksalta kun pojat olivat paskalla riulla. Kaisa muisti myös ja löi samalla miestä puukolla rintaan, selkään ja nivusiin sanoen: SAATANAN PUKKI.